Koko sairauteni aikana olen harmitellut ettei tästä juurikaan puhuta. Masennus esiintyy mediassa lähinnä tilastoina ja hyvin harvoin siitä puhutaan henkilötasolla. En muista lukeneeni montaakaan artikkelia jossa joku masentunut olisi kertonut kokemuksistaan.
Alkuvaiheessa koin olevani hyvin yksin. Tiesin että masennusta esiintyy Suomessa jonkin verran mutten kohdannut muita sairastuneita. En tiennyt kenelle puhua sairaudestani kun epäilin kenenkään tilannettani ymmärtävän. Voimakas paha olo kulki mukanani, mitä pahensi tunne siitä ettei kukaan lähipiiristäni ymmärtäisi kokemuksiani.
Jossain vaiheessa aloin varovaisesti avautua tilanteestani ympäristölleni. Yhtäkkiä sieltä sun täältä tuli varovaisia kommentteja muiltakin masentuneilta. Näin jälkeenpäin voisi suorastaan sanoa että lähipiirini oli täynnä masennuksen kokeneita ihmisiä. Minua harmitti miksei kukaan ollut puhunut tilanteestansa aiemmin. Ehkä kyse on jonkinlaisesta häpeästä?
Päätin jossain vaiheessa välttää oman sairauteni häpeämistä ja puhua siitä suoraan ihmisille joihin luotan. Olen suhtautunut masennukseeni lähes yhtä avoimesti kuin muihinkin satunnaisiin sairauksiin. Monet ovat jälkeenpäin ihmetelleet kuinka olen uskaltanut puhua niin suoraan asiasta mutta en ole vielä joutunut päätöksiäni katumaan. Ihan hyvä vain että asiasta puhutaan ja ihmiset joutuvat huomaamaan kuinka yleinen sairaus tämä on.
Tietysti omista vaivoistaan aina valitteleva ihminen voidaan kokea rasittavaksikin mutta en ole ottanut tästä paineita. Luotan sen verran arvostelukykyyni milloin näistä asioista puhun ja kenen kanssa...
Hmm... Jutun ydin on kuitenkin ehkä kysymyksessä pitäisikö masennusta hävetä? Onko masennukseen sairastuminen ihmisen oma syy vai pelkästään huonoa tuuria? Onko sillä toisaalta edes väliä? Itse koen nykyään sairastumiseni hyvin inhimilliseksi kokemukseksi jota en halua hävetä. Ehkä se todistaa heikkouteni mutta siinäpähän todistaa - en ainakaan ole tylmä ja tunteeton robotti :-)
Ajatukseen häpeästä voisi myös liittää keskustelun mielisairauksista. Voiko masennuksen luokitella mielisairaudeksi ja mikäli voi niin muuttaisiko se sairauden tasoa? Mielisairauksia pelätään kuten mielisairaitakin. Pelkääkö masentunut ihminen leimaamista mielisairaaksi? Nojoo, en saa nyt oikein ajatuksen päästä enää kiinni mutta tämmöistä tänään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti