Nyt on taas vierähtänyt aikaa eteenpäin. Sairastumisestani on kulunut jo 3 vuotta. Syön edelleen lääkkeitä vaivaani ja käyn terapiassa. Mikä siis on muuttunut?
Kuluneen vuoden aikana huomaan tapahtuneen 2 isoa harppausta eteenpäin paranemisprosessissa. Ensimmäinen oli joskus talvella. Tajusin yhtäkkiä paljon selkeämmin kuin ennen, miten lapsuuteni ja menneisyyteni on ollut osallisena sairastumisessani. Jotenkin hyväksyin tilanteeni. Vaikka viime talvi olikin järkyttävän rankka, huomasin että keväästä lähtien aloin voimaan paremmin. Olin rauhallisempi ja tasapainoisempi.
Toinen hypähdys eteenpäin tapahtui nyt kesällä. Järkyttävistä perhekriiseistä huolimatta selvisin kesän läpi tasapainoisena, vaikkakin itkin paljon. Aloin rakentaa itselleni tasapainoista arkea ja ottaa enemmän tilaa itselleni. Ensimmäistä kertaa huomasin osaavani vetää myös rajoja itseni ja muitten välille: en antanutkaan enää muitten ongelmien mennä omieni edelle.
Pitkästä aikaa tulevaisuus näyttää valoisalta. Uskon todella paranevani täysin. Tiedän että siihen menee vielä aikaa mutta hyväksyn sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti