Ahdistuksen käsittelystä ruoan avulla

Tässä teksti jonka olen kirjoittanut jo noin vuosi sitten mutta jostain syystä tämä oli jäänyt julkaisematta

Olen pohtinut miten käsittelen ahdistustani ja miten sitä pitäisi tai voisi käsitellä. Yksi keino jota tajusin käyttäväni on tunnesyöminen. Syöminen tuo nopeaa lohdutusta ja hyvää oloa - verensokerit nousevat tietysti mutta syöminen ihmisen perustarpeena tuo myös rauhoitusta hyvin alkeellisella tasolla, samoin kuin nukkuminenkin.

Ruoka. Länsimaisessa kulttuurissa ruoka on enemmän kuin pelkkä vatsantäyte - sitä pidetään elämyksenkaltaisena nautintona. Ruoasta nauttimista ei pidetä syntinä tai tuomittavana (paitsi mahdollisesti jos syöjänä on ylipainoinen henkilö). Tämä lohdutuskeino onkin siis ainakin sosiaalisesti hyväksyttävämpää kuin vaikkapa juopottelu.

Kun ahdistaa - vatsanpohjassa tuntuu ontolta ja olo on muutenkin apea - on helppo hakea nopeaa lievitystä oloon. Voileivän, kakunpalan tai suklaalevyn mussutus tuntuu perustellulta kun vaakakupissa painaa henkinen hyvinvointi. Kuitenkaan herkuttelu ei tuo lohtua kuin hetken eikä ratkaise takana piileviä ongelmia. Myöskään pidemmän aikaa jatkunut loiva painonnousu ei mitenkään piristä yleistä mielialaa kun vanhat vaatteet eivät mahdu päälle eikä peilikuva imartele.

Oma ongelmani on se etten osaa tunnistaa tarpeeksi selvästi näläntunnetta tai erottaa sitä tavallisesta ahdistuksesta. Verensokerin lasku aiheuttaa huonon fiiliksen siinä missä masentava päiväkin. On päiviä jolloin melkein vannoisin olevani nälkäinen vaikka ruokailustani olisi kulunut vain reilu tunti... Tietenkin syynä voi myös olla verensokerien heittely eikä pelkät psyykkiset ongelmat mutta toistaiseksi olen hylännyt tämän teorian.

Olisi kiva tietää miten ihminen jolla ei ikinä ole ollut säännöllisiä ruokailuaikoja eikä terveellisiä ruokailutottumuksia voisi aikuisessa iässä opetella hallitsemaan nämä asiat. Minulla on varmasti kohtalotovereita, mutta silti ihmiset joiden kanssa olen puhunut asiasta lähinnä löpertelevät erilaisten dieettien nimeen tai toteavat vain lakonisesti että "helppoahan se on kun vain pitää huolen että kuluttaa sen minkä syö".

Kyllä, uskon että monet dieetit toimivat painonhallinnassa ja kyllä, todellakin on selvä että täytyy kuluttaa minkä syö mikäli tahtoo pysyä samassa painossa. Kuitenkin se mitä haen on terveellinen elämäntapa mitä voisi ylläpitää vuosikausia. Pitäisikö aikatauluttaa kaikki ruokailut, syödä militäristisen tarkasti vai miten? Joku jolla on tähän ongelmaan vastaus voisi jakaa sen kanssani..

Parantumisen partaalla

En ole pitkään aikaan taas jaksanut tänne kirjoitella mutta aina välillä blogi muistuttaa olemassaolostaan. Päivityksiä tilanteeseeni nyt puolentoista vuoden ajalta:

• En ole kokenut tosi pahoja ahdistuskausia vuoteen (!!!)
• Edellinen paha ahdistuskausi oli viime vuoden keväällä ja johti lääkityksen vaihtoon. Olin todella syvässä masennuksessa lähes kuukauden ajan
• Koen olevani melko tasapainoinen ja onnellinen suurimman osan ajasta
• Edelleen, etenkin stressikausina, saatan olla ahdistunut pari päivää mutta tämä on lajiltaan "kevyempää" ja siis myöskin siedettävää ahdistusta :-)
• Opintoni ovat edenneet melkein valmistumiseen asti ja tiedossa on myös työpaikka tulevaisuudelle

Kaiken kaikkiaan siis tilanne näyttää melko hyvältä jos vertaa edellisiin kirjoituksiin. Edelleen siis on välillä alakuloisiakin hetkiä, surun, vihan ja ahdistuksenkin tunteita, mutta nämä ovat paljon siedettävämmässä muodossa nykyään ja sen lisäksi myös onneksi lyhytkestoisempia. Luultavasti olen oppinut tunnistamaan esimerkiksi stressioireitani jo ajoissa jolloin voin tehdä korjausliikkeitä elämääni vähän tehokkaammin ja välttämään pahimpia karikoita? Ehkä myös olen oppinut ottamaan vastoinkäymiset hieman paremmin.

Toinen asia mistä olen tainnutkin joskus aiemmin jo kirjoittaa on tunteiden erittely. Uskon että koen ahdistusta lähinnä silloin kun mikään muu tunne ei oikein sovi muottiin. Jossain vaiheessa panin merkille sotkevani esimerkiksi närästyksen tunteen ahdistukseen. Muutenkin epämäääräinen fyysinen paha olo ahdistaa itseäni mutta toisaalta jos pystyn määrittelemään sen syyn, on helpompi päästä tunteesta eroon. Toinen fyysinen oire joka usein sekoittuu ahdistukseksi on painostavan ukkosilman aikana semmonen yleinen nihkeys. Uskon että kummatkin fyysiset oireet ovat semmoisia joita koen ahdistuksen aikana ja välillä syy-seuraus meneekin siis väärinpäin: ahdistus ei aiheutakaan närästystunteita vaan närästys ahdistuksen. Tämän oivaltaminen on saanut ahdistusten määrän yleisesti vähenemään :-)

Uskon myös että kärsin jollain tasoin heittelevästä verensokerista, josta johtuen mielialani saattaa heitellä. Tämän hoitoon en ole vielä löytänyt selkeää ratkaisua muuta kuin yritystä tasapainoittaa ruokailutottumuksia... En tiedä kuinka tavallista muille tämmöiset tunteiden sekoittumiset ovat mutta uskoisin etteivät niinkään epätavallisia, itse kun ainakin olen ahdistuksissani ja masennuksissani melko yliherkkä ja reagoin kaikkeen.

Terapiaani on kestänyt nyt kaiken kaikkiaan reilut viisi vuotta ja aion jatkaa tätä vielä toistaiseksi. Voisin mahdollisesti selvitä jo tällä määrällä terapiaa elämän läpi mutta uskon myös että muutama vuosi lisää parantaisi yleisesti edellytyksiäni elämänhallintaan ja tasapainoiseen onnelliseen elämään, joten mieluummin jatkan tätä vielä vaikka parikin vuotta.

Juuri tällä hetkellä elämä siis hymyilee enkä keksi mitään ihmeempää kirjoitettavaa mutta eiköhän joku potku tule vielä jostain suunnasta vielä jossain vaiheessa :D