Huoh. Kirjoitin tänne jo kerran mutta tekstini hävisi jollain hauskalla pikakomennolla bittiavaruuteen...
Kirjoitin siis syömisestä ja ahdistuksen käsittelystä herkuttelulla. Tajusin jokin aika sitten että ellen nuku pois ahdistusta, syön sen pois. Ontto ahdistava tunne vatsassa täytyy poistaa jollain tapaa, ja ruoka tuntuu niin helpolta ja luontevalta keinolta siihen.
Länsimaisessa kulttuurissa turhaan syömistä ei tuomita. Syöminen on parhaimmillaan nautinto, elämys! Pientä herkuttelua pidetään terveenä itsensä hemmotteluna eikä sitä katsota pahalla ellei kyseinen henkilö ole huomattavan ylipainoinen. Kuitenkaan syöminen ei ratkaise takana piileviä ongelmia: vain vaimentaa ne hetkiseksi, mahdollisesti sysäten niitä eteenpäin.
Syöminen tuntuu kuitenkin turvalliselta, samoin kuin nukkuminen tai muut perustarpeemme. Kun vaakakupissa painaa henkinen hyvinvointi, tuntuu se myös hyvin perustellulta vaikkei edes olisi nälkä. Lohtusyömisen seuraus on kuitenkin helposti että paino nousee. Itselläni loiva ylämäki alkoi jo nelisen vuotta sitten eikä pyöristynyt ulkomuotoni nyt ainakaan rentouta tai piristä mielialaa...
Mikä vaihtoehdoksi siis syömiselle? Yksi askel olisi ainakin oikean nälän tunnistaminen ja sen erottaminen ahdistuksesta. Toinen askel olisi uusien ahdistuksen purkukeinojen keksiminen. Yksi näistä voisi olla vaikkapa kirjoittaminen. Mikäli vain jaksan voisinkin yrittää kirjottaa lähiaikoina tänne ahdistusten iskiessä. Kenties se tekee blogista synkemmän mutta toisaalta kyseessä on masennusblogi joten mitä odotitte :D Katsotaan miten jatkossa käy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti